Neljä viikkoa sitten kotiimme tulla tupsahti taas yksi karvainen perheenjäsen lisää. Hugo, Jitterpug Black Cello, nyt kaksi ja puolivuotias musta uros tarvitsi kipeästi uuden kodin, koskapa vanhassa kodissa ei sopu säilynyt kahden uroksen välillä mistään yrityksistä ja koulutuksesta huolimatta. Näinkin voi käydä, on olemassa koiria, jotka vain eivät kertakaikkiaan siedä toisiaan. Samoin kuin on ihmisiä jotka eivät voi sietää toinen toisiaan.
Vähän sydän syrjällään otimme Hugon vastaan, peläten tietenkin, ettei sopu sen paremmin säilyisi täälläkään. Kaiken lisäksi meillä juuri tuolloin sattui Miisalla olemaan juoksu paraimmillaan ja viikkoa Miisan juoksun jälkeen aloitti Nuppukin. Kohta on Daisyn vuoro, joten yksissä herkkuhuuruissa nuori mies joutuu täällä elämään. Ja kyllä tuolla miehellä hormoonit hyrräävätkin ja taito on tassuissa. En tiedä, pitäisikö sanoa, että valitettavasti. Tarkkaa vahtimista vaatii....
Hienosti on poika kotiutunut. On iloinen ja tyytyväinen, syö reippaasti, lenkkeilee reippaasti, katselee telkkaria ja leikkii Ellin kanssa. Elli saikin ihan uuden tosiystävän, kun nämä tyttölapset tässä talossa eivät jaksakaan riehua samalla tavalla kuin Hugo. Simo-kissaan Hugo on tutustunut varsin ystävällisesti, mutta Simon ampaistessa liikkeelle Hugo ei millään voi vastustaa haluaan rynnätä perässä ja uhkuttaa kovin tohkussaan.
About four weeks ago we got a new familymember again. Hugo, Jitterpug Black Cello, needed desperately a new home, because he could not get along with the other pug of her family - or the other pug could not get along with Hugo. Such things happens: there are some dogs, which dislike each others, just like there are people who can't stand each others.
With a little bit sinkling hearts we wished Hugo wellcome, wondering if he could accept our growd. No problems at all! They all get along really well immediately. Especially Elli just loves Hugo. becaus he is the only one, who willingly plays and runs with Elli.
